Historiaa

Vuonna 1979 saapui rakastettu Dagazza Aristocrat, Arttu, elämääni. Sain sen äidiltäni syntymäpäivälahjaksi (vuosien taukoamattoman kinuamisen tuloksena). Lempirotujani olivat tuolloin englanninsetteri ja labradorinnoutaja, mutta äitini mielestä kumpikaan niistä ei olisi sopiva rotu 12-vuotiaalle tytön ulkoilutettavaksi. Dalmatiankoira oli siis äitini rotuvalinta. Kun Arttu eli viheliäisintä murrosikäänsä, tuumimme kaikki, että ehkäpä labradori olisi sittenkin ollut parempi valinta…



Arttu oli melkoisen työläs koira, mutta lukuisten tottelevaisuusharjoitusten jälkeen aloimme vähitellen ymmärtää paremmin toisiamme. Opin tuon itsenäisen ja itsepäisen yksilön avulla paljon dalmatiankoiran luonteesta. Valitettavasti Artun virtsakiviongelmat kävivät niin pahoiksi, että menetimme sen aivan liian varhain – sen ollessa vain neljävuotias.

Sain toisen koirani vuonna 1984, sen nimi oli Dagazza Bigben. Kutsuimme tätä eläväistä urosta Bixuksi. Sillä oli ollut erittäin ikäviä kokemuksia lapsuudessaan ja se oli jo kahdesti vaihtanut kotia. Lopulta sen kasvattaja, Paula Rekiranta, löysi ja pelasti sen – ja antoi sen minulle. Vaikka tein valtavasti töitä Bixun ja sen kurjan lapsuuden jättämien haamujen kanssa, en pystynyt sen sielua parantamaan. Niinpä jouduin tekemään raskaan päätöksen ja Bixu nukutettiin ikiuneen.



Tästä melko kurjasta alusta huolimatta olin menettänyt sydämeni näille pilkullisille veijareille. Tuohon aikaan en tosin vielä voinut arvatkaan, kuinka paljon dalmatiankoirat ja koiramaailma ylipäänsä ohjaisi elämääni tulevaisuudessa.


Vuodesta 1979 tähän päivään saakka on minulla ollut onni omistaa, näyttelyttää ja kasvattaa dalmatiankoiria, vaikka minulla ei koskaan ole ollut varsinaista kenneliä. Yleensä minulla on yksi tai kaksi narttua kotona, ne viettävät normaalia perhekoiran elämää nauttien koiramaisista aktiviteeteistä; kuten tokosta, pulkan vedosta, pyöräilystä, agilitystä sekä näyttelyistä.

Tähän mennessä olen kasvattanut seitsemän pentuetta, ja minulla on ollut omat ylä- ja alamäkeni.

Vuonna 1987 minulle tarjottiin yhteisomistukseen narttua Tachetee Alouette, Almaa. Tein päätökseni kahdessa sekunnissa ja tulin tämän merkittävän siitosnartun toiseksi omistajaksi. Almalla oli myös pitkä ja menestyksekäs näyttelyura, velvoittavan kotikoirauran rinnalla. Se pärjäsi varsin hyvin myös toko-kisoissa. Aluksi Paula Rekiranta esitti Alman näyttelyissä, hänen Dagazza-kennelnimelleen meni myös Alman ensimmäinen pentue.

VUODET 1992–1998

Ensimmäinen Coastal-pentue, C-pentue, syntyi vuonna 1992 isänä USA Ch. Briarfield Lord Stargazer, emänä Tachetee Alouette. Tuohon aikaan asuin Kaliforniassa ja päädyin tietysti myös muutamiin näyttelyihin. En ollut kovin innostunut amerikkalaistyyppisistä dalmatiankoirista, mutta nähtyäni Briarfield Lord Stargazerin kehässä ja tutustuttuani siihen lähemmin olin myyty. ”Gitanolla” oli erityisen ihastuttava ja varma luonne. Noina aikoina ei ollut sen enempää sähköposteja kuin digikameroitakaan, joten jouduin tekemään päätökseni itse, ilman apua vanhalta mantereelta. Kaikki sujui kuin oppikirjojen mukaan, Alouette lensi Atlantin yli 7-viikkoiset pennut masussaan, ja sai keisarinleikkauksella 11 tervettä pentua, mutta emän maidontuotanto oli leikkauksen vuoksi nollassa. Alkujärkytys unettomine öineen, tuttipulloineen jne. sai minut päättämään, että tämä oli sitten ensimmäinen ja viimeinen kerta kun kasvatan koiria, ikinä. Ilmeisestikin muistot haalistuvat vuosien myötä. Tästä pentueesta jätin kotiin nartun nimeltä Cannabis. ”Kauno” oli myös menestyksekäs näyttelykoira – mutta ei siitosnarttu.

Vuonna 1993 päätin astuttaa Alouetten uudestaan, ja tällä kertaa valitsin isäksi T-Cart Quintonin, ruskeapilkkuisen ruotsintuonnin, jolla oli aivan ihana luonne. Yksi parhaista tästä D-pentueesta oli Coastal Deer Hunter, joka oli mm. erikoisnäyttelyn paras uros kahdesti.




Briarfield Lord Stargazer

Myös Cannabis astutettiin T-Cart Quintonilla 1994. Tästä E-pentueesta sain kaksi epileptistä pentua, ja koetin aikani selvittää, kumpiko vanhemmista mahtoi olla kantaja. Valitettavasti tutkimukset eivät tuottaneet tulosta. Ajattelin kuitenkin, että Kauno on toisen mahdollisuuden arvoinen, ja astutin sen 1997 Dagazza Jappeloupilla. Tämä osoittautui vääräksi päätökseksi. Tuloksena oli seitsemän pentua, mutta epilepsian sijaan tulikin nuorten dalmatiankoirien hengitysoireyhtymä, ARDS. Riski, että pentueeseen tulisi ARDS oli hyvin pieni, alle 5 %, eikä ollut mitään näyttöä, että Alouette olisi tunnettu kantaja. Kuitenkin menetin kaksi pentua ARDSn vuoksi ja siihen loppui Kaunon siitosura.

Coastal Diamond n Pearls, kaunein kasvattamani narttu, ei ollut itselläni, mutta sen omistaja suostui astuttamaan Helmin vuonna 1998. Emme uskaltaneet enää ottaa riskiä, vaan valitsimme sille 100 % ulkosiitosta edustavan uroksen, englannintuontimme Riverdore Right as Rain’in. Tästä G-pentueesta jätin itselleni Alouetten muistoksi ruskeapilkkuisen uroksen nimeltä Gunpowder.



DWB Caramban kanssa Jyllannissa 1996


2002 – TÄNÄÄN

Vuonna 2002 olin siinä tilanteessa, että minulla ei ollut yhtään narttua jäljellä, enkä edes ollut kiinnostunut kasvattamaan enää. Mutta ei pidä koskaan sanoa ”ei koskaan”.

Tein viattoman vierailun Virpi ja Kaj Guseff’in luo katsomaan heidän kahta pentuaan, ja näin mitä kauneimman 12-viikkoisen nartun, jota en voinut vastustaa. Niinpä minusta tuli Ottopojan Veenus Williamsin ylpeä omistaja. Kerttu oli lupaus tulevista Coastal-dalmatialaisista. Mutta minun tuurillani oli itsestään selvää, että jokin pistää stopin tämänkin nartun siitosuralle, ja Kertun sairastuminen märkäkohtuun vain kahden vuoden iässä oli juuri sellainen takaisku. Onneksi Guseffin perhe tuli apuun ja tarjosi minulle lainaan astutuspentuna saamaansa narttua Marnellin Hat Trick, (Coastal H-pentue 2005) sekä yhteisomistukseen kuvankaunista narttupentua Ottopojan Wienerwalssi (I-pentue 2006). Näistä viimeksi mainittu on osoittautunut todelliseksi aarteeksi jalostusnarttuna.

Yhteistyö Ottopojan kennelin kanssa on ollut ehdottomasti parasta mitä toivoa saattaa; samanlainen näkemys rodusta ja samanlaiset käsitykset koiranpidosta ovat ehdoton tukijalka tällaisen yhteistyön sujumisen kannalta. Olemme Guseffin perheen kanssa tuoneet Suomeen muutaman jalostusuroksen, joista mainitsemisen arvoisia ovat Ekryda Grane sekä Frökens Jupiter.

CAIRNTERRIERIT

Dalmatiankoirien oheen olen löytänyt uuden kiinnostuksen kohteen: cairnterrierin, joka on pieni reipas koira, jolla sydän on kultaa. Ensimmäinen cairnini oli Leavenworth Mooncracker, Tiki, joka tuli minulle oikeastaan vahingossa 18 kuukauden ikäisenä. Se oli hyvä kaveri samanikäisen Gunpowderin kanssa. Tikin valtavan – ei-koskaan-trimmattu-tyylisen – karvan alta paljastui varsin tyypillinen cairnuros, eikä ottanut montaakaan näyttelyä saada se valioksi.
Tällä hetkellä minulla on yhteisomistuksessa Tikin tytär, Old Pal Baby Moon sekä Leavenworth Wishes n Dreams. Kotona meillä on Ruotsista tuotu nuori lupaus, Rottriver’s Seventh Heaven. Ne tulevat olemaan kulmakivinä cairnterrierikasvatukselle, mahdollisten uusien tuontien ohella.

On ollut etuoikeus aloittaa tämän rodun kasvatus sellaisten henkilöiden avustuksella kuin Anja Puumala, Krister Ohlander ja Tessa Silfver. Heiltä kaikilta olen saanut paljon kullanarvoista tietoa rodusta, suvuista, trimmauksesta sekä neuvoja yhdistelmien valinnoissa. Lisäksi olen saanut kehän laidalta paljon uusia ystäviä ja mielestäni terrieriväki on hyvin auttavaista ja joviaalia porukkaa.

On sanottava, että ei ole helppo aloittaa uuden rodun parissa, kun pohjalla on jonkun verran kokemusta kasvatustyöstä toisen rodun parissa. Täytyy tehdä paljon taustatyötä, opetella sukuja, tutustua erilaisiin koiriin ja valita neuvoista ja ohjeista se kultainen keskitie. Ja muistaa, että on olemassa vain yksi rotutyyppi; se mikä englantilaisessa rotumääritelmässä seisoo.

Olen myös oppinut että sanonta - mitä enemmän tiedät sitä vähemmän tiedät - pitää oikein hyvin paikkansa. Ja samalla olen tullut hieman objektiivisemmaksi dalmatiankoirakasvatuksen suhteen; pitää mennä kauemmas jotta näkee lähelle.



Eriksnäs Merano, Tachetee Alouette ja Indiana Jones kesällä 1990



Coastal Askeleet Kuussa & Old Pal Baby Moon huhtikuussa 2005.


YLEISTÄ

Aikojen saatossa minulla on ollut myös saksanpaimenkoira, Eriksnäs Merano, joka eli kunnioitettavat 13 vuotta. Hevoset ja kouluratsastus ovat myös olleet lähellä sydäntäni, olen myös omistanut useita hevosia. Tanskan vuosieni (1995–96) jälkeen lopetin ratsastuksen ja keskityin perhe-elämään.

Natalie kesä-05

Elantoni ansaitsen yrityksessä, joka tekee koiranäyttelyluetteloita ja tuottaa näyttelypalveluita. Tunnen olevani onnekas, kun voin yhdistää työn ja harrastuksen. Koiraharrastus kiinnostaa hyvin erilaisia ihmisiä, olen onnistunut saamaan monia ihania ja lämminsydämisiä ihmisiä ystävikseni ympäri maailmaa.  Suurin iloni ja ylpeyteni ovat tyttäreni Natalie ja poikani Samu, lapsien kautta olen oppinut ne elämän Tärkeimmät Asiat. Asumme Hollolassa, Lahden naapurikunnassa. Kotona on tällä hetkellä dalmis Lilli ja cairnit Klaara ja Maggie. Lisäksi kanssamme elää suurimman osan aikaa myös joku yhteisomistuksessa olevista cairneista tai dalmatiankoirista.

Olen Dalmatiankoirayhdistyksen, Suomen Kennelliiton, Cairnterrierikerhon sekä paikallisen agility-kerhon jäsen. Vuosien aikana olen toiminut Dalmatiankoirayhdistyksen jalostustoimikunnassa sekä DAL-lehden päätoimittajana 2001–2003 ja 2006. Muut harrastukseni ovat valokuvaus, kirjoittaminen ja alppihiihto.

Ilman seuraavia ystäviäni ei olisi Coastal-dalmatialaisia: Paula Rekiranta (Dagazza), Tarja Tuomisto (Tachetee), Matti Luoso (O’Soul) ja Virpi & Kaj Guseff (Ottopojan) sekä Jan Hill (Dal’n’Hill’s Californiassa), unohtamatta monia muitakaan pohjoismaalaisia kasvattajia. Kasvattaminen ja näyttelyttäminen ei ole mahdollista ilman toisten kasvattajien, pennunomistajien sekä hyvien ystävien tukea ja yhteistyötä.

Hollolassa 2012
Anne

Some history

In the year 1979 the beloved Dalmatian Dagazza Aristocrat a.k.a. Arttu came into my life. He was a birthday present from my mother. My favorite breeds were English Setter and Labrador, but my mother thought that either of those breeds were not suitable for a 12-year-old girl. So the breed was my mother’s choice. When Arttu grew up to his puberty, we all agreed that maybe the Labrador could have been a better choice…



Arttu was quite a handful but after numerous obedience classes we started to understand each other better. I learnt a lot of Dalmatian character by this independent and stubborn individual. Unfortunately Arttu’s urine-stone problem took him away from us much too early, only in his age of four.



I got my second dog in 1984. His name was Dagazza Bigben, and we called this lively boy Bixu. He had been thru some very unfortunate experiences in his early days. He was re-homed twice and finally his breeder, Paula Rekiranta, found and rescued him and gave him to me. No matter of how much I worked with Bixu and his ghosts he couldn’t cope the situation and I had to make a hard decision to let him be put down.

Despite of this rather rough start my heart was beating for those spotted fellows. At that time I could not have guessed how much the Dalmatians and the dog- world would direct my whereabouts during my life.

From the year 1979 up to present times I have been very fortunate to have an opportunity to own, show and breed Dalmatians although I never have had a kennel. Usually I have one or two bitches at home, enjoying a normal family life with some doggish-activities such as obedience, sledge pulling, bicycling, agility and mostly, dog shows. So far I have bred 7 litters and I have had my ups-and-downs.

On 1987 I was asked if I wanted to co-own Tachetee Alouette, Alma. I made up my mind in two seconds and became a co-owner of this remarkable brood bitch. She also had a long and successful show career among her duties as a family pet. She did quite well obedience-tests, too.

At first Paula Rekiranta showed Alma. Also her first litter was bred under Dagazza-prefix by Paula Rekiranta.


1992-1998

The first Coastal-litter, my C-litter, was born in 1992 out of Ch. Tachetee Alouette, sired by USA Ch. Briarfield Lord Stargazer. At that time I lived in California and I attended some dog shows as well. I wasn’t very keen on the American-type Dalmatians, but when I saw Briarfield Lord Stargazer in the show ring and got to know him better, I was sold out to Gitano’s outgoing and solid character right away. Those were the times before email and digital photos, so I had to make a decision without any help from the Continent. Everything went by the book and Alouette flew across the Atlantic Ocean on her 7th week of pregnancy and gave birth to 11 healthy puppies by Caesarean section. After a shocking start with many sleepless nights, bottle-feeding etc. I decided that this would be my first and last attempt to breed dogs, ever. Well, apparently those memories faded away in time. From this first litter I kept a bitch called Cannabis. Kauno was also successful in dog shows but not as a brood-bitch.

So, in 1993 I decided to breed Alouette again, this time the sire was Ch. T-Cart Quinton, a liver spotted Swedish import with the most wonderful character. One of the best puppies in the D-litter was Ch. Coastal Deer Hunter - who was twice the best male in Dalmatian Specialty.

Briarfield Lord Stargazer

In 1994 Coastal Cannabis was bred to T-cart Quinton. From this E-litter I got 2 epileptic puppies, and I tried to find out which one of the parents was the carrier. Unfortunately I had no success in that matter. However, I thought that Kauno was worth of second change, but this appeared to be a wrong step. In 1997 Kauno was mated with Dagazza Jappeloup. The result was my F-litter with 7 puppies. Risk for ARDS was less than five prosent with no proven fact that Alouette would be a known carrier of ARDS. I lost two puppies due to ARDS. That was the end for Kauno's brood-bitch career.

In 1998 the owner of Ch Coastal Diamond n Pearls agreed to breed her. We did not dare to take any more risks so she was bred to our UK import Riverdore Right as Rain. G-litter was the result of this 100% outline breeding. As a memory of Alouette, I kept a liver male Gunpowder.



With DWB Caramba in Jylland in 1996


FROM 2002– UP TO THE PRESENT

In 2002 I found myself in a situation where I had no bitches left and I wasn’t even interested in breeding any more. But one should never say never.

On an innocent visit, just to have a look at Virpi and Kaj Guseff’s two puppies, I saw the most beautiful 12-weeks-old female that I could not resist. Thus I became a proud owner of Ottopojan Veenus Williams. Kerttu was to be the new coming of Coastal Dalmatians. But with my luck it was obvious that something would end also this bitch´s career as a brood bitch, and so it happened: Kerttu had a severe case of pyometra only in the age of 2 years. Luckily the Guseff family wanted to help me and offered me a lease: it was their bitch Marnell Hat Trick whom they had received as a stud fee. Hat Trick became the mother of my H litter in 2005. They also asked if I wanted to co-own the beautiful bitch puppy Ottopojan Winerwalssi (my I litter 2006). The latter has proved out to be a real gem as a brood bitch.

Co-operation with Ottopojan Dalmatians has been absolutely the best that could ever have happened to me. We share the mutual visions of the breed and how to raise our dogs which is a super foundation to build such a co-operation on. Together with the Guseffs we have imported a couple of stud dogs, worth mentioning are Ekryda Grane and Frökens Jupiter.

CAIRN TERRIERS

Besides Dalmatians I have found a new breed of interest, the Cairn Terrier, which is a small rough dog with a heart of gold. My first Cairn, Ch. Leavenworth Mooncracker, Tiki, came to my life by “accident” at his age of 18 months. He was a good companion for Gunpowder who was in the same age. Under Tiki’s never-groomed coat we found a very typey Cairn boy and it took only few shows to finish him. At the moment I have Tiki’s daughter Old Pal Baby Moon and new puppy from Leavenworth called Wishes n Dreams, both living in their co-owners´ homes. At home we have a young promising dog from Sweden, Rottriver’s Seventh Heaven. These dogs will be the foundation of my Cairn terrier breeding, in addition to some possible new imports.

I have been privileged to start my Cairn breeding with help from Anja Puumala, Krister Ohlander and Tessa Silfver. I have received lots of valuable information from them about the breed, different bloodlines, trimming and also advice about the breeding choices. Besides I have found lots of new friends from the ringsides and I find the Terrier people very helpful and easy going.

I must admit that it is not very easy to start with a completely new breed when you have some breeding experience in another breed. You have to do lots of background work, learn the bloodlines, get to know different dogs and find your own track from all the advice and instructions. You have to also keep in mind that there is only one breed type: the one that is described by the breed standard.

I have also learned that the saying "the more you know the less you know" is correct. At the same time I have become a little more objective when it comes to Dalmatian breeding; you have to go a little further to see close.



Eriksnäs Merano, Tachetee Alouette and Indiana Jones on Summer 1990



Coastal Askeleet Kuussa & Old Pal Baby Moon on April 2005.


GENERAL INFO

During my life I have also owned a German shepherd, Eriksnäs Merano, who lived respectfully for 13 years. Horses and dressage riding have been close to my heart and I have owned several horses. After my years in Denmark 1995-96 I finished horseback riding and focused to my family life.

Natalie, summer 2005

I work for a company that produces show catalogues and dog show services. I think that I’m very fortunate to have a hobby as a work. Dog world interests different kinds of people and I have been very lucky to get so many good and kind hearted friends with the same interests from all around the world. My gretest pride and joy are my daughter Natalie and my son Samu, and I have learned the most imprtant things in life with my children. We live in Hollola, near the city of Lahti. At the moment we have 1 Dalmatian and 2 Cairns. Most of the time we have also one or two of our co-owned dogs living with us.

I’m a member of The Dalmatian Club of Finland, The Finnish Kennel Club, The Cairn Terrier Club of Finland and our local agility club. During the years I have been active with the Dalmatian Club as a member of breeding committee. I was also the editor for DAL-magazine in 2001-2003. My other hobbies are photographing, writing and Alpinel skiing.

There would not be Coastal Dalmatians without a close cooperation with my friends: Mrs. Paula Rekiranta (Dagazza), Mrs. Tarja Tuomisto (Tachetee), Mr. Matti Luoso (O’Soul), Virpi & Kaj Guseff (Ottopojan) and Mrs. Jan Hill (Dal’n’Hill’s in California) and many other breeders around the Scandinavia. Breeding and showing dogs would not be possible without teamwork and support of other breeders, puppy-owners and beloved friends.

In Hollola, 2012
Anne